Ostoksilla listan kanssa

Ruokakaupassa käyminen on paitsi kiinnostavaa, myös kohtuullisen masentavaa. On mielenkiintoista tutkailla ruokaa siltä kantilta, että mikä olisi mahdollisimman roskatonta. Toisaalta on masentavaa, että melkein kaikki on pakattu muoviin.

Noudatin kiltisti ostoslistaa kaupassa siihen asti, että mies halusi maustehyllyllä grillausmaustetta, jota ei ollut listassani, mutta otin sen silti mitään ajattelematta koriini. Argh! En selvinnyt edes ensimmäisestä ostoskerrasta mokaamatta. No, elämä on oppimista ja virheiden kautta oppii joskus paremmin. Sen jälkeen olen onnistunut noudattamaan ostoslistaa paremmin.

Noin muutenkaan en päässyt kaupasta pois ihan zero waste-hengessä. Luin paredown-blogista jutun missä pariskunta oli koonnut omat listansa siitä mitä roskallisia vaihtoehtoja haluavat vielä pitää. Ajattelin, että siitä olisi apua minullekin. 10 ruokaa, jossa saa tulla roskaa. Olen saanut listalleni kaksi asiaa: nyhtökauran ja iKaffen.

Ajattelin, että tässä vaiheessa pyrin ostamaan ruokaa lasiin tai kartonkiin pakattuna. Linssit ja ohrasuurimot olivat kartongissa ja luulen, että molemmat pakkauset maatuvat jos pilkon ne kompostiin. Perunat tulivat paperipussissa, joskin jälkikäteen ajatellen olisin voinut käydä Lidlissä ja ostaa omaan pussiin perunoita ja välttänyt kaiken pakkauksen. Miksi nämä tulevat jälkikäteen mieleen?? No ensikerralla. Grillausmauste on kartongissa jonka voi laittaa keräykseen, mutta kaksi pikkumaustepussia olivta pettymys. Luulin niiden olevan paperia, mutta sisältä paljastui muovikalvo ja pussit menivät sekajätteeseen. Inkiväärit ja chilit tulivat omiin kestopusseihin ja ostokset kulkivat kangaskassissa kotiin. (Autolla…. mutta hei sentään työmatkan varrella ja kimppakyydillä.)

Luin jutun, jossa vertailtiin erilaisten ruokakassien materiaalien ympäristövaikutuksia, ja päädyttiin siihen, että kierrätysmuovista tehty muovipussi olisi paras. Kestokassi menisi sen ohi vain jos sitä käyttää yli 251 kertaa. Mulla on aika monta kangaskassia. (Tavarahamsteri!) Osa niistä on perintöjä äidiltä ja on hankittu tai saatu silloin kun olin lapsi. Jos ajatellaan, että käyn kaupassa noin kolme kertaa viikossa (mikä on aika lähellä), niin jo parissa vuodessa olisin ylittänyt reippaasti noi käyttömäärät. Nykyinen lempikangaskassini on saatu ehkä seitsemän vuotta sitten ystävältä ja kuljettaa kiltisti arkisin myös evääni töihin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s